Ministeri Sari Essayah avasi Farmari-maatalousnäyttelyn Kalajoella

Hyvät viljelijät, yrittäjät, maa- ja metsätalouden ammattilaiset, 
Hyvät messuvieraat ja näytteilleasettajat, 

Puheet on tapana aloittaa päivittelemällä maailmanmenoa, muistuttamalla geopoliittisesta tilanteesta ja epävarmuuksista ympärillämme. Mitäpä jos tänään aloittaisimme siitä, mikä on varmaa riippumatta Hormuzin salmesta, isoista herroista meren takana tai polttoaineen päivän hinnasta, riippumatta CAP-kausista ja poliittisista tuulista: Varmaa on, että ihmiset tarvitsevat ruokaa myös huomenna. Ruoka ei kasva kaupan hyllyllä, vaan tuhansilla maatiloilla, joista moni on edustettuna tässäkin näyttelyssä. Se on teidän viljelijöiden työn kädenjälki. Sitä me maa- ja metsätalousministeriössä pyrimme parhaamme mukaan mahdollistamaan, jotta työ olisi helpompaa pelloilla, metsissä ja navetoissa. Se on vaatinut työtä - jalkatyötä, ajatustyötä, vaikuttamistyötä ja yhteistyötä.

Mitä suurempi osuus viljelijän toimeentulosta tulee markkinoilta, sitä parempi. Elintarvikemarkkinalain muuttaminen on ollut yksi tämän hallituskauden kaikkein tärkeimpiä lakihankkeita niin maa- ja metsätalousministeriölle kuin minulle henkilökohtaisestikin. Iloitsen siitä, että lainsäädäntö on nyt valmis ja voimassa tämän viikon maanantaista lähtien. On todella tärkeää, että jokainen suomalaisessa elintarvikeketjussa voi hyvin ja saa oikeudenmukaisen osuutensa elintarvikeketjun tuotoksesta. Puuttumalla epäterveisiin sopimusehtoihin, velvoittamalla olosuhteiden muuttuessa neuvottelupöytään ja edellyttämällä private label -merkkien tuottamiselta reiluja pelisääntöjä turvataan se, että voimme saada jatkossakin laadukasta, turvallista, puhdasta kotimaista ruokaa. 

Uusi laki tarjoaa uusia työkaluja, ja odotan niiden purevan. Koska ketju on erittäin epätasapainoinen, pidän kuitenkin mahdollisena, että seuraava hallitus joutuu arvioimaan, onko kaupan keskittymiseen puututtava lainsäädännöllä. 

Myös EU-pöydissä olen toistuvasti muistuttanut toistuvasti siitä, että työtä viljelijöiden aseman vahvistamiseksi on jatkettava kauppatapadirektiivin uudistuksella, sillä ketjun toimijat ovat yhä suurempia ja rajat ylittäviä. 

Hyvät kuulijat, 
Uuden CAP-kauden valmistelut ovat vauhdissa. EU:n rahoituskehysneuvotteluissa pyritään etenemään ripeästi vielä loppuvuoden aikana, joskin neuvottelut ovat vaikeat. Tulevalla kaudella EU-budjetin rakenne ja sen hallinnointi muuttuvat. Viljelijän kannalta olennaisinta kuitenkin on, että viljelijätukiin on varattu korvamerkitty osuus rahoitusta myös uudessa rakenteessa. Meille prioriteetti on nimenomaan viljelijälle menevän rahan turvaaminen ja ruoantuotantoon panostaminen. 

Tärkeitä muutoksia on tehty myös jo tämän CAP-kauden aikana. Parhaillaan komission kanssa keskusteluissa on korjuuvelvoitteen kaltainen tiukennus rehunurmipelloille. Tällä osaltaan vastataan erittäin laajasti jaettuun näkemykseen tukien suuntaamisesta ruoantuotantoon. CAP-suunnitelmamuutoksella huolehditaan myös kilpailukykyinvestointien rahoituksen riittävyydestä, poistetaan prosenttirajoitteet maanparannus- ja saneerauskasvit -toimenpiteeltä sekä kerääjäkasvi-toimenpiteeltä ja päivitetään eläintenhyvinvointikorvaukset vastaamaan kustannusten nousua. 

Komissio on Iranin tilanteen vuoksi antanut jäsenmaille joitakin mahdollisuuksia tukea tiloja panoshintojen heilahteluissa. Viimeksi tiistaina keskustelimme tästä maatalousneuvostossa Luxembourgissa. Selvitämme nyt Suomelle parhaita vaihtoehtoja. Pitkälti Suomen ansiota on, että komissio esittää osana kriisitoimia jonkinlaista mahdollisuutta aikaistaa tukien ennakkomaksuja. Esitys ei mahdollista kovin merkittävää aikaistamista, mutta pyrimme hyödyntämään mahdollisuuden täysimääräisesti. 

Teimme puoliväliriihessä päätöksen, että maatalouden energiaveronpalautus maksetaan vuosilta 2025 ja 2026 EU-sääntelyn salliman maksimin mukaisesti. Se tarkoittaa noin 10 miljoonaa lisärahaa palautuksiin molempina vuosina. 

Lannoitteiden osalta olemme päättäneet yhdenmukaistaa kadmium-pitoisuuden rajan Ruotsin kanssa määräaikaisesti kahdeksi vuodeksi elokuusta alkaen. Tällä mahdollistetaan vaihtoehtoja lannoiteostoksiin. 
Ravinteiden kierrätyksen vahvistaminen on keskeistä omavaraisuuden näkökulmasta. Biokaasutuotanto on tässä keskiössä, ja sitä hallitus on edistänyt. Maatila voi nykyisin saada investointitukea biokaasulaitosinvestointiin myös niissä tapauksissa, joissa osa tuotetusta energiasta myydään tilalta ulos käytettäväksi muuhun kuin maatalouden tuotantotoimintaan. 

Hallitusohjelman mukaisesti olemme panostaneet ruokaviennin kasvuun, ja rakenteet ovatkin muotoutuneet yrityslähtöisiksi eri tavalla kuin ennen, ja kasvua tapahtuu. Olemme säätäneet suuremmista pakkausmerkinnöistä, jotta lihan alkuperä on paremmin kuluttajan nähtävissä. Liikkeelle on lähdössä pilotti, jossa eläinten omistajat tai haltijat voisivat tietyin edellytyksin hoitaa lehmän poikimahalvausta itse lääkkeillä. Ja vaikka voi kuulostaa helpolta, kun sanomme, että olemme pitäneet linjan, jossa maataloudesta ei leikata, on se jokaisessa riihessä ollut kärkitavoitteitamme ja siitä on taisteltu. 

Olemme myös muuttaneet peltojen korvauskelpoisuutta koskevan sääntelyn. Vapautuvat korvauskelpoisuudet siirtyvät nyt automaattisesti eteenpäin. Lisäksi olemme suunnanneet erillisen kiintiön nuorille sekä Itä-Suomi-ohjelman alueille. Tunnistan, että Suomessa on alueita, joilla korvauskelvottomia peltoja on edelleen paljon, ja jotka kantavat merkittävää vastuuta ruoantuotannostamme. Siksi haluamme jatkaa työtä asian parissa. 

Arvoisat kuulijat, 
Omistaminen on murroksessa. PTT:n tuore selvitys maalailee kiintoisia kehityskulkuja suomalaisesta metsänomistamisesta ja pohtii, pysyykö metsä yksityishenkilöiden omistuksessa vai siirtyykö se rahastoille ja yhtiöille. Metsäomaisuutta koskeva päätöksenteko hyötyy aktiivisesta ja suunnitelmallisesta otteesta, päädytään metsä sitten myymään, liittämään yhteismetsään tai siirtämään seuraavalle sukupolvelle. Myös kuolinpesiä koskeva lainsäädäntö kaipaa uudistamista. 

Seuraavan kymmenen vuoden aikana noin kolmannes yksityismetsänomistajia jättää metsäomaisuutensa eteenpäin. Tämä koskee merkittävää omaisuuserää, noin 3,5 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata. 

Tällä hallituskaudella olemme vahvistaneet kotimaista yksityismetsänomistajuutta korottamalla metsävähennystä ja huolehdittu metsäsektorin toimintaedellytyksistä pitkäjänteisesti. Maanomistajan oikeusturvaa on vahvistettu mm. tuomalla lakiin korvausvelvoite kaavoittajalle metsätalouskäyttöä rajoittavista kaavamerkinnöistä sekä päivittämällä lunastuslakia. Samalla on tehty merkittäviä panostuksia sekä metsien kasvuun että luonnonsuojeluun. Panostuksia metsänjalostukseen jatketaan, tuhkalannoitukseen on lisätty tukea, joutomaiden metsitystuki palautetaan, samoin metsälakiin palautetaan uudistamisvelvoite, liian voimallisiin harvennuksiin puututaan. Metsänhoidon suosituksia päivitetään. Pesimäaikaisia hakkuita ohjaava lainsäädäntö oli tehtävä EU-tuomioistuimen päätöksen seurauksena, jotta metsätalouden puunsaanti voidaan turvata. 

Kuluvaa hallituskautta on kritisoitu luonnonsuojeluvastaisuudesta. Faktojen valossa tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Luonnonsuojelu etenee sekä julkisen sektorin toimin, että yksityisellä rahoituksella. Metso-ohjelma saa jatkoa. Valtion vanhoja metsiä suojellaan tarkkojen inventointien perusteella. 
Olemme torjuneet esitykset, joilla olisi merkittävästi puututtu metsätalouden toimintaedellytyksiin, kuten puun polton verotuksen kiristäminen tai toistuvat esitykset hakkuiden rajoittamiseksi ilmastosyistä. Joskus julkisessa keskustelussa vaikuttaakin unohtuneen, että ilmastonmuutoksen syy on fossiilisten polttoaineiden käyttö, ei suomalaisen kestävän metsätalouden harjoittaminen. Tämänhetkisten tietojen mukaan Suomi voisikin mahdollisesti saavuttaa LULUCF -velvoitteensa kaudella 2021–2025. 

Kestävyys on kestävää vain silloin kuin se huomioi kestävyyden kaikki osa-alueet ja pitää koko maan mukana. Näin Suomea on rakennettu ja rakennetaan tulevaisuudessakin. Metsäbiotalouteen liittyvät kysymykset ovat olleet myös Suomen EU-vaikuttamisen ydinasioita. Juuri kestävä biotalous mahdollistaa fossiilisten käytön vähentämisen. 

En malta olla mainitsematta metsästyspolitiikka, jossa on tapahtunut poikkeuksellisen paljon tällä vaalikaudella. Susi on saatu kannanhoidollisen metsästyksen piiriin, samoin olemme löytämässä ratkaisuja myös kasvavan karhukannan hallintaan. Valkoposkihanhien ja merimetsojen tekemiä tuhoja saadaan suojametsästyksellä hillittyä. 

Hyvät Farmari-osallistujat, 
Kun näin hallituskauden viimeisenä vuotena katson taaksepäin, näen paljon hyvää ja kiitoksen aihetta. Kiitos ennen kaikkea teille, jotka olette nämäkin vuodet pitäneet Suomen ruoantuotannosta huolen. Olette selkäranka, jonka varassa kansakunta seisoo. Olen iloinnut nuorista, jotka lähtevät alalle yli hallinnossa tehtyjen tavoitteiden ja suuntavat tulevaisuuteen. Ilman teitä Suomen olisi huomenna nälkä. Maaseutuverkoston toteuttaman tuoreen tutkimuksen mukaan nuorilla viljelijöillämme on uskoa tulevaan, he tavoittelevat yritystoiminnan kasvua ja investoivat voimakkaasti sekä tiloihinsa että omaan osaamiseensa. Vastauksissaan nuoret toivovat vakaata toimintaympäristöä ja maaseudun peruspalveluiden turvaamista. Näiden eteen pyrimme tekemään jatkuvasti työtä, jotta yrittämisen mahdollisuudet säilyisivät nyt ja tulevaisuudessa. Tällä rahoituskaudella on myönnetty noin 1020 kappaletta nuoren viljelijän aloitustukia. Tämä kertoo positiivista tarinaa nuorten uskosta tulevaan. Luottamusta yrittämiseen on vahvistanut myös nuorille annetut peltojen korvauskelpoisuudet. 

Sen sijaan asia, joka on harmittanut, ovat elinkeinon sisäiset jakolinjat paitsi alueiden, myös sektoreiden välillä. Ymmärrän harmin, kun jaettava kakku ei kasva, ja kun EU-liittymissopimuksesta asti juurensa juontava tukialuejako aiheuttaa eroavaisuuksia tilojen välillä. Suomi on kuitenkin sen kokoinen maa, ettei meillä ole varaa eripuraan. Sektorit ja eri alueet tarvitsevat toisiaan, ja on kaikkien etu, että kaveri pärjää. Eteenpäin on katsottava. Tämä vaatii politiikan yhteensovittamiselta paljon myös tulevan yhteisen maatalouspolitiikan kauden valmistelussa. 

Toinen koko alan puolesta harmittava asia on väärä kuva, joka julkisuudessa usein eläinten hyvinvoinnista ja maatalouden ympäristötoimista syntyy. Usein unholaan jää se työ, joka viljelijät tekevät ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden eteen, ja se, mitä edellytetään jo nykyisessä järjestelmässä tukien ehtona. Viljelijät ovat lähtökohtaisesti erittäin sitoutuneita ympäristön tilan ylläpitoon ja kehittämiseen. Tämä näkyy esimerkiksi erittäin korkeana sitoutumisena erilaisiin ympäristötoimenpiteisiin. 

Eläinten hyvinvointia ei myöskään ole tällä kaudella heikennetty aiemmasta, vaikka niin annetaan joskus ymmärtää. Päinvastoin. Yksi suuri eläinten hyvinvointiin liittyvä edistysaskel tämän hallituskauden aikana on vapaaporsituksen huima lisääntyminen. Myös nautojen laidunnuksessa on tapahtunut kasvua. EU-tasolla kiritämme tiukempiin eläinten hyvinvointivaatimuksiin, jotta sisämarkkina olisi suomalaiselle tuottajalle oikeudenmukaisempi. 

Kiitän kaikesta palautteesta, mitä olemme saaneet. Kiitokset ovat auttaneet jaksamaan ja moitteet ovat auttaneet kehittämään. Esimerkiksi, kun tässä keväällä ehdotettiin elinkeinon etua tiukasti puolustavan maa- ja metsätalousministeriön lakkauttamista, sain runsaasti palautetta, että tuon parempaa tunnustusta ei voi ministeri työstään saada! No, nuo ehdotukset nousivat suuresta ymmärtämättömyydestä alaa kohtaan, joka tuo Suomeen kymmenien miljardien tulot ja työllistää yli 300 000 suomalaista. Biotalousala muodostaa vajaan viidenneksen Suomen BKT:stä ja vastaa lähes kolmanneksesta Suomen tavaraviennistä. Biotaloudessa uusiutuvan energian ja kiertotalouden ratkaisut yhdistettynä digitalisaatioon taas ovat aloja, joilla olemme edelläkävijöitä. Jo turvallisuusnäkökulmastakin tarvitsemme elävää maaseutua. Siinä biotaloudella ja maaseudun elinkeinoilla on strategisesti tärkeä rooli. 

Puheet ministeriön lakkauttamisesta kertovat myös, että vaalit lähestyvät. Toivon, että ruoantuotanto, luonnonvara- ja metsäpolitiikka ovat vahvasti mukana vaalikeskusteluissa. Alkusyksystä kutsun eduskuntapuolueiden puheenjohtajat yhteiseen ruokapöytään tätä keskustelua käymään. Vastikään valmistunut kansallinen ruokastrategia ja eduskunnan käsittelyssä oleva ruokapoliittinen selonteko tarjoaa siihen erinomaiset eväät. 

Jotkut puolueet ovat tosin jo heitelleet julkisuuteen lukuja suunnittelemistaan maatalousleikkauksista. Perään on kiirehditty korjaamaan, että ei toki ruoantuotannosta leikattaisi. On kuitenkin tarpeen kysyä, mistä maataloustuista nämä puolueet aivan tarkalleen ottaen leikkaisivat. Maatalouden ympäristötoimistako, joita he toisaalta myös penäävät lisää? Ilman tukijärjestelmän merkittävää muutosta mitkä tahansa leikkaukset maatalouteen iskevät myös ruokaa tuottaviin tiloihin. 

Vetoan kaikkiin puolueisiin, että maataloudesta, ruoantuotannosta ja metsistä käytäisiin runsasta ja eteenpäin katsovaa keskustelua, ja tunnistettaisiin, että kotimainen ruoantuotanto on osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Huoltovarmuutta ei nimittäin tehdä kriisin tullen, vaan se edellyttää normaaliaikoina kannattavaa maataloussektoria.

Hyvä viljelijäväki, 
Vaalikaudet tulevat ja menevät. Sukupolven mitta on monen tilan historiassa pieni palanen. Metsässä useampikin vaalikausi on lyhyt aika. Silti jokaisella meillä on oma tärkeä osamme tässä ketjussa ja kokonaisuudessa, jota Suomeksi ja ruokaturvaksi kutsutaan. Kiitos juuri sinulle. Kiitän siitä, että olet paikallasi palvelemassa Suomea, kylvämässä sen maita ja mantuja, ja huolehtimassa niistä aarteista, joita tälle pohjoiselle kansalle on annettu. Ehkä tämä on jollekin kesän ainoa lomapäivä, enkä jonkun pitää ehtiä illaksi kotiin lypsylle. Mutta toivon, että tänään metrilakua nakertaessa, koneiden renkaita potkiessa tai kahviteltan ruuhkassa seisoessa saamme muistutuksen siitä, että tehtävä on yhteinen. Kukaan ei ole siinä yksin, eikä kenenkään hartioiden tarvitse kaikkea kantaa. Toivotan erinomaisia näyttelypäiviä ja siunattua kasvukautta!